tiistai 10. maaliskuuta 2015

Pitkän maan vuodenajat

Viime viikolla olin pohjoisessa, Posiolla. Siellä oli lunta puoleen reiteen. (Olinkin unohtanut miltä tuntuu kun kävellessä toinen jalka humpsahtaa syvälle hankeen - aika kylmältä, mutta ihan hauskaltakin.)

Eilen istuin Tampereella puistossa, auringonpaisteessa kirjaa lukien. En toki kovin kauaa ja tiukasti villaisiin kääriytyneenä, teetermos kainalossa, mutta kuitenkin.


En kuvannut reissussa paljoa, harmaa nollakeli ei ollut suotuisin eikä inspiroivin. Muuten matka oli hyvin onnistunut, vaikka olinkin ajastanut meidät lähtemään vuorokautta todellista myöhemmin! Tajusin tämän onneksi pari tuntia ennen lähtöä, ja ehdittiin hyvin. Eipähän tullut stressattua turhaan etukäteen, ja pyykitkin kuivuivat kätevästi 9,5 tunnin matkan aikana yöjunan tavaratelineillä.

Tähän reissuun palaan varmasti myöhemminkin, pääsimme nimittäin askaroimaan saven ja lasitteiden kanssa Pentikin tehtaalle! Tuotoksemme jäivät pohjoiseen odottamaan uuniin pääsyä, esittelen ne sitten valmiina kunhan kotiutuvat.


Kotipihalla näytti tänään tältä. Vaikka kevättä usein pimeän talven aikana odottaa odottamistaan, aina se yllättää. Nytkö jo! Vai onko kyse siitä, että se ihan oikeastikin tulee vuosi vuodelta aiemmin? Ainakin tänä vuonna se kuulemma on kuukauden etuajassa.

Siemenpussit on jo kaivettu esille, ja viljelyasiat alkavat hiljalleen hyrrätä mielessä yhä vahvemmin. Viime vuonna laitettiin pihaan kaikkea mitä mieleen juolahti, tänä vuonna on tarkoitus yrittää paremmalla onnella ihan ajatuksen kanssa. Juuresten ja sen sellaisten sijaan aiomme keskittyä muutaman poikkeuksen ohella yrtteihin, salaattikasveihin ja kukkiin. Katsotaan kuinka käy!


Puikoilla on kevään etenemisestä huolimatta vahvasti villaista. Tahdoin tehdä mielitietylle uudet sukat, ja tällaiset langat tulivat valituiksi. Varsi- ja sukkaosa ovat eri paria, sukkaosaan kun kuulemma riittää ohuempikin lanka, ja väritkin varsin villit (joista muuten tulee aika paljon mieleen Wally/Waldo). Vaikka villasukat eivät kaikista keväisin neuletyö olekaan, taitavat nämä olla kuitenkin sieltä epätalvisimmasta päästä, nyt kun oikein katselen.

Samalla tulee esitellyksi myös päiväkirjani, jonka kannen uudistin teippaamalla siihen vanhasta lastenkirjasta sivun. Pääty ja takakansi ovat vielä nihkeän harmaat, tarttuisikohan tuohon akryylimaali?

2 kommenttia:

  1. Voi pienet vihreän alut tuolla mullassa... Nyt jo.. Täällä kaupungissa näkee harvemmin tuollaisia, luonnon merkkejä, ellei katujen pölinää ja korkojen kopinaa asfaltilla lasketa. Tai ehkä itseasiassa näkee sittenkin, ainakin jos osaa katsoa. Ja kiertää tahallaan pidemmän reitin, eksyy polulle Töölönlahtea kiertäessä. Oon kyllä aika kade noista sukista. Saa olla se sun armas onnellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kanssa hämmentynyt, että oho, justhan tuossa oli lunta senttitolkulla! On tää oma piha aika luksusta, varsinkin kun se ei ole kovin suuri, ja niitä pieniäkin vastuita on jakamassa monta tyyppiä (kämppikset ja muut talon asukkaat) :) Ja kyllähän kaupungissakin kevään merkkejä toki näkee, jos ei muuten niin ainakin niissä kevyemmissä kevätvaatteissa (ja kevyemmissä ilmeissä). Ja osaa se luontokin aina reittinsä löytää, asvaltin raoista tuntuu monesti ne kukoistavimmat voikukatkin kurkistelevan!

      Armaan onnellisuudesta en tiedä, mutta jospa ainakin lämminvarpainen! Sukat ovat edistyneet ennätysvauhtia, sillä oon ottanut ne terapiatekemiseksi - neulon pari stressinpurkukerrosta aina kun tietokone alkaa jumitella, ja sitä tapahtuu tätä nykyä varsin usein.

      Poista