Koukulla

Taas olen intoutunut virkkaamaan. Helposti kaikenlaisia lankakäsitöitä tulee pitäneeksi samankaltaisina, mutta kyllä neulominen ja virkkaaminen ihan eri maata ovat. Neulominen tuntuu jollain tapaa jäykemmältä ja enemmän sääntöjen seuraamista vaativalta, kun virkkaus taas taipuu helpommin kaikenlaisiin hullutuksiin. Ainakin näin on minusta tuntunut.

Eräs ilta näpersin eteiseen pari uutta koukkua avainpussukalle, kauppakasseille ja sen sellaisille. Inspiroiduin sellaisista naulan, parin naulakoista, joiden koristeena on kauniisti maalattu laatta. Vähän tuollaisia pimeässä äherretyn näköisiähän nuo ovat, ja kehykseen olisi voinut laittaa rautalankaan useammankin kerroksen, mutta en valita. Niissä on koukut, joihin voi ripustaa asioita - siis täyttävät tarkoituksensa. Tästä on hyvä jatkaa kehittelyä! (Ohjeet Novitan syksyn 2013 numerosta, malli 51.)

Mrrrttakerhon Suuri Yhteisprojekti nro 2 on käynnistynyt! Päätimme tehdä eräälle tulevalle ihmistaimelle peiton 15 sentin neliöpaloista. Olen saanut valmiiksi kolme, ja lisääkin himottaisi. Pitäisi kyllä ehkä jättää jotain muillekin... Yksi on tehty tutulla isoäidin neliön ohjeella, toinen soveltaen aiemmin mainitusta Novita-lehdestä ja kolmas, erikoissuosikkini, on Perhe auringonkeltaisessa talossa -blogin vauvanpeitto-ohjeella. Tuo ohje on tosi hyvä, opinpa tekemään ketjusilmukkapötkön sijaan ihan oikean pylvään näköisen kerroksen aloituksen! Lanka on 7 veljeksen Raitaa värissä 834 ja koukku 3½ tai 4 (ei voi kaikkea muistaa).

Työn alla on myös pipo, jota puran ja virkkaan osaamatta päättää, tuleeko siitä hirmu hieno vai ihan kamala. Luulen, että seuraavaksi lakkaan arpomasta ja teen vaan. Ei se sitä paitsi edes ole omaan päähän päätymässä, hehee!