Olen miettinyt kaikenlaisia edellisen tekstin teemaan liittyviä, ja
luonnoksista löytyy jo jonkinlainen päivityksen raakile. Se saa kuitenkin vielä
hautua kun matkaan viikonlopuksi Helsinkiin rentoutumaan. Sen sijaan saatte nauttia Semjon Kirsanovin kauniista ja kipeistäkin lauseista. Ollaan lämpimästi!
Oi etäisyydet
Oi etäisyydet
olette tyhjiä kuiluja
sokeita rotkoja
pystysuorien linnoitusten vallihautoja.
Mutta rakkaudelle ovat tarpeen polut
kadut ja valtatiet
portit joista kulkea
ja kohdata.
Ja jos ei polkuja ole eikä valtateitä
niin ovat metsät, kentät ja kukkulat
käydä kompastella vaikka,
jotta toisemme löytäisimme ja kohtaisimme.
Mutta täällä on muurit.
Täällä vartijat.
Missä ovat sillat sinun luoksesi
yli sokeitten rotkojen, jokien, vallihautojen?
Onko rakkaus liian vähän
että kaikki sulut väistyisivät?
Että vartijat tervehtisivät
kuin valtakunnan vaakunaa
jossa on punainen nauha
ympäri maapallon?
Oi tuleva
oi rajaton maailma
siellä tämän rakkauden olisi täytyttävä.
(Sain lukea Semjon Kirsanovista, ukrainalaisesta runoilijasta ja sotakirjeenvaihtajasta, ja yritin etsiä käsiini hänen tuotantoaan. Lähikirjastosta löytyi kuitenkin vain yksi runo osana kokoelmaa. Luettuani loppuun tunsin tulleeni oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, tunsin sen onnekkaan sattuman tunteen, josta tietää, ettei se ehkä ihan vain pelkkää sattumaa tainnut ollakaan...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti