Tarjoilualusia (ja taistelua tympäännystä vastaan)

Puolen euron kirpparilöytöni oli puinen tarjotin, joka pesun jälkeen oli lähes uudenveroinen. Sinällään se oli kuitenkin tylsä, joten luonnosteltuani vähän otin akryylit ja sudin menemään.

Lopputulos on aika kiva, tosin en ole päättänyt, onko tarjotin valmis vielä. Mutta kelpaa se ainakin hyvin säilyttämään samana iltana asuintoverin kanssa askaroituja lasinalusia! Menetelmä oli yksinkertainen: aaltopahvia, kasa lehtiä, sakset ja liimaa.

Neulepuolella olen viimein tarttunut sukkapuikkoihin ihan tosissani. Tein jokunen aika sitten yhdestä parista toisen valmiiksi (päättelinkin jopa) ja toisenkin melkein, kunnes tympäännyin ja purin. Malli oli kummallinen, värit olivat kummalliset, kokonaisuus oli kaikenkaikkiaan äh. Ja kun lahjasukista oli vielä kyse, mietin, että pakkokos noita on loppuun tehdä. Jälkivaikutuksena on ollut yleinen epäusko koko sukkahommaan. Nyt kuitenkin laitoin alulle Sukkalehden putkisukat. Jospa pyhä yksinkertaisuus palauttaisi innon!

Piirakkaa ja pukineiden piilotusta

Kuten muuallakin, on täälläkin syöty omenapiirakkaa ja juotu teetä. Parista ohjeesta yhdistellen saatiin aikaiseksi just hyvä pohja makealle piirakalle. (Just hyvällä tarkoitan sellaista kuohkeaa, en ole niin suuri murutaikinoiden ystävä.)

MAKEA PIIRAKKA

2 munaa

0-2 dl sokeria 

2 dl vehnäjauhoja

1-1½ tl leivinjauhetta

50-100 g voita

täytteitä (omenaa, mansikkaa, raparperia, mustikkaa...)

mausteita (sokeria, kanelia, inkivääriä, pomeranssia...)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu voi, sekoita tasaiseksi ja levitä (leivinpaperilla suojattuun tai voideltuun) piirakkavuokaan. Painele pinnalle haluamasi täytteet ja ripsottele päälle mausteita. Paista 20-30 minuuttia 180-200 asteessa. Muista nauttia!

Keittiöaskareiden lisäksi olen myös vähän askarrellut. Kotomme kolmesta makuuhuoneesta vain yhdessä on kiinteät kaapit, joten vaatteita on täytynyt asetella luovahkosti sinne ja tänne. Kuten muun muassa kirjahyllyyn.

Jo ennestään sekalaista yleisilmettä eivät suinkaan parantaneet nuo alusvaatteita ja sukkia sisältäneet muovikorit, joten sisustushuumassani tartuin pariin pahviseen kotilaatikkoon, saksiin, liimapurkkiin ja läjään askartelua varten hankittuja lastenkirjoja.

Sekalainen yleisilme ei tästä juuri parantunut, mutta piristyipä kuitenkin!

Tuttuun syystyyliin mielessä on niin paljon kaikenlaisia ideoita, ettei meinaa osata tarttua niistä yhteenkään. Sukkahommia pitäisi ainakin, kun menin ja ostin sen Sukkalehden. Seuraavaksi kuitenkin jotain ihan muuta, kun katsotaan mitä tämänpäiväisestä 50 sentin kirpparilöydöstä saankaan aikaiseksi...

Koristuksia ja uutuuksia

Ostin kesällä tuollaisen nuorisorepun, kun tarve oli tavallista käsilaukkua tilavammalle tavaroiden kantimelle ja edullisehkosti sain. (Tähän asti matkustaessani laukkuvaihtoehdot olivat juuri ja juuri yhden yön tavarat sisäänsä vetävä reppu tai sitten kuukausien matkoille sopiva 60-litrainen rinkka.)

Tuotemerkkejä en kuitenkaan tykkää liiemmin mainostella, joten hetsillään piti askaroida reppuun jonkinmoinen peittävä koristus. Aikansa tehtävässä palveli Peppi Pitkätossu -kangasmerkki (jota punk-uskottavasti en jaksanut ommella kiinni, vaan kiinnityksenä toimivat hakaneulat), mutta viime viikolla sain itseäni niskasta kiinni ja tartuin virkkuukoukkuun jonkinlainen visio mielessäni.

Virkkasin langanjämistä ja heijastinnauhasta tuollaisen pylpyrän, jonka iloiset värit sopivat minusta kirjavaan reppuun mainiosti, vaikka eivät muuten lemppareita olekaan. Virkkuuinnostus ei tästä suinkaan laantunut, joten jotain tämmöistä varmaan tullaan tulevaisuudessakin näkemään.

Tulevaisuuden näkymistä puheen ollen, tässä maistiaisia uutuuksista, jollaisiin varmasti palaan vielä myöhemminkin. Olen nimittäin ottanut vähän tuntumaa ompeluun, ensin Monitoimitalolla ja sittemmin työväenopiston ompelukurssilla!

Muoviton syyskuu mielessäni saumuroin kasan kestohedelmäpusseja kaappien kätköistä löytyneestä verhon palasta ja onnistumisesta innostuneena surauttelin vielä aiemmin esiteltyyn pussukkaan vuorin. Kurssilla piirtelen kaavoja trikootunikaan, jota varmaan jo tällä viikolla pääsen ainakin leikkaamaan jos en jo ompelemaankin.

Paria hassua saumaa lukuunottamatta olen ommellut viimeksi yläasteella, ja ainakin näiden parin kerran perusteella työ tuntuu sujuvan huomattavasti helpommin. Veikkaisin, että iän myötä hieman lisääntyneellä maltilla saattaa olla osuutta asiaan...

Kokeellista korttiaskartelua

Niinhän se on, ettei aina voi onnistua. Ei edes joka kerta.

Tulevana lauantaina on luvassa häät, joihin minäkin olen saanut kunnian osallistua. Lupauduin olemaan vastuussa yhteislahjan kortista, ja heti innostuinkin - kirjontaa tai ainakin ristipistoja pitää kokeilla!

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Ruutupaperille suunnittelu ei kummoisia taiteilijan lahjoja vaadi.

Tässäkin kohtaa uskoin vielä tulevaan (ja nyt kun kuvaa tarkastelen, olisi koko homman voinut jo jättää tähän).

Monta monituista päänsisäistä kirosanaa myöhemmin sain kortin valmiiksi. Lisäsin muutaman piston, mutta ei se oikein korttiparkaa pelasta.

Syytän rupuisesta lopputulemasta huonoa lankavalintaa, vähän kärsimätöntä tekijää (olisihan tuohon voinut edes inspiraatioksi jostain mallia katsoa), puolta desiä liimaa sekä Suomen hallitusta, kun sitä nyt vaan on niin hyvä aina välillä syyttää.

Edelleen kyllä pidän korttien kirjomisista ja ristipistoistakin, tuotekehittely jatkuu! (Siis onnea vaan lähitulevaisuudessa juhlivat, jotain tämänkaltaista on odotettavissa...

 - - -

Lisäys: Oho, olinhan minä katsonut mallia, Muita ihania -blogista nimittäin. Muistelin, että tuo kortti oli kirjottu eikä ristipistelty, mutta aikalaillahan tuo yks yhteen on. Harjoitus tehnee mestarin, joten yhä innokkaampana suunnittelen korttipohjien koristuksia!

Junaneulontaa, eli sata syytä olla onnellinen, nro 5

Olen tästä vouhottanut ennenkin, mutta kun taas matkataan niin vouhotetaas vähän lisää.

Sata syytä olla onnellinen, osa 5: Satoja kilometrejä matkaa taivallettavana, eikä muuta tekemistä kuin neuloa neuloa neuloa vaan. Mikä onni! (Neulomista kivempaa junapuuhaa on vain eväiden syönti, vaan eivätpä nämä kaksi poissulje toisiaan.)