Mikä kesä!

Olen päivettyneempi kuin koskaan. Olen istunut junassa, bussissa ja autossa tuntikausia matkustaen ennen kokemattomiin sijainteihin (kuten Harjavaltaan) ja tuttuihin toki myös. Olen pyöräillyt satakuntalaisessa kesäyössä keskellä viljapeltoja (ja nyt osaan erottaa vehnän, rukiin ja ohran). Olen uinut, saunonut, syönyt ja nukkunut hyvin - niin kuin kesällä kuuluukin. Olen kokenut monta monituista ekaa kertaa. Olen ollut kevyt ja syvä. Olen kestinnyt ja ollut kestittävänä. Olen kaivannut yksinäisyyttä ja rauhaa, ja olen saanut voimaa toisista. Olen ollut elossa ja hengittänyt.

Niinä ohikiitäneinä hetkinä, kun olen ollut kotona, olen nauttinut siitä, mistä niin haaveilin: omasta pihasta.

Ja taas mennään. Elokuussa sitten voisi asettua aloilleen ja alkaa rakentaa talvipesää. Mutta siihen on vielä aikaa!