Voisko junassa asua?

Olen matkustanut Valtion Rautateillä elämäni aikana aika hitosti, ensi kertaa varmaan joskus alle vuoden ikäisenä. Välillä kuljin enemmän busseilla, mutta nyt rataverkkomme solmukohdassa asuessani ovat junat taas vieneet voiton. Joskus junassa istuminen on maailman tylsintä tai suorastaan tuskaista (kuten erään kerran Ilosaaresta palatessa), välillä taas ihana rentoutushetki - on matkalla, mutta liikkumisen eteen ei tarvitse itse nähdä lainkaan vaivaa.

Tällä hetkellä nautin tästä taivalluksestani valtavasti. Voin tehdä samoja asioita kuin kotonakin eli neuloa ja kuunnella musiikkia, mutta minun ei tarvitse tuntea itseäni nahjukseksi, sillä olen kuitenkin menossa. Ja kaiken kruunaa tämä upea aurinkoinen talvipäivä ja maisema, joka paranee vaan pohjoisemmaksi edetessä (ja jolle hätäräpsyni eivät lainkaan suo oikeutta).

Kuvissa vilahtelevat eilen alulle pannut villapöksyt, jotka ovat hyvinkin saapa nähä -osastoa (syytän ohjetta, omissa taidoissanihan ei tietystikään ole mitään vikaa).

Ja se tämän hetken maailman paras taustamusiikki: Portugal. The Man - Sleep Forever.