perjantai 10. tammikuuta 2014

Kilikili

Kilkatikalkati kuuluu kodissani. Ei täällä perjantaipussi kuitenkaan kilise, vaan puikot ja koukut! (Tai no, ei koukku nyt varsinaisesti kilise.) Käsityörintamalla on ollut hiirenhiljaista joulun jälkeen, kunnes eilen iski suunnaton neulomisen himo. Kyllä, näköjään neulomista voi himoita.

Ja kun se superhelppo syyspipo tuli täälläkin mainittua, tartuin tuumasta toimeen. Koska minun on näemmä mahdotonta tehdä mitään helposti, piti tähänkin keksiä kaikenlaista kommervenkkiä. Ei nimittäin tullut kuulonkaan, että olisin käynyt ostamassa tarkoitukseen sopivat langat, vaan ohje oli muokattava olemassa oleviin. Punomo auttoi tässä kovin, ilman sitä aivan liian lyhyiden yöunien jähmettämä aivoparkani tuskin olisi tehtävästä suoriutunut. (En kuitenkaan muistanut silmukoiden lisäksi laskea lisää kerroksia, vaan meneehän se sovitellenkin.)

Olen tehnyt pipoa siis 72 silmukan sijaan 96:lla, lankoina Novitan Florica ja entisestä koulusta ostettu suomenlampaan villalanka. Eikös olekin ihana yhdistelmä!

Florica on kaksinkertaisenakin vähän ohuempi kuin tuo valkoinen, ja oli tarkoitus vaihtaa sopivassa kohdassa puikot isompiin (aloitin nelosen sukkapuikoilla), mutta muistin tämän aikeen siinä vaiheessa kun sopiva kohta oli jo sopivan kaukana takanapäin. Sovitusta varten vaihdoin sukkapuikot pyöröön, ja nyt pohdin miksen tehnyt niin jo aiemmin (no siksi kun ohjeessa käskettiin). Voisihan sitä sitten kavennuksia varten vaihtaa sukkapuikkoihin. Vai?

Norjalaisia villapaitoja saavat puikkoni vielä hetken odottaa, sen verran hanurista tuo kahdenkin langan kanssa keplottelu oli. Vähän pohdin jo purkamistakin, kun lankalenkit ovat suhteettoman suuria ja pipo vaikuttaa päähäni himpun verran liian pieneltä, vaan njäh. Menee se jollekin.

Eilen ystävä kääntyi Mrrrtta-tovereidensa puoleen ja pyysi apua nuhjaantuneen työtuolinsa ilmeen kohentamiseen. Innostuin välittömästi, ja siksipä se koukkuun tarttuminen. 


Semmoiselta näyttää alku. Saas nähdä, mitä tuosta tulee kun lisäilen aivan summanmutikassa silmukoita ja käpristelyltä on vaikea välttyä, mutta tuskinpa se tuolia onnistuu rumentamaankaan.

Tämmöistä tähän perjantaihin. Illalla sitten olisi vuorossa taas yksi eka kerta, nimittäin Bollywood-tanssikurssin ensimmäinen tunti. Melkein jännittää!

Varmasti tuttu asetelma kaikille käsityöihmisille...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti