lauantai 18. toukokuuta 2013

Pojat ja piirakka

Piti kertomani vielä noista kouluun liittyvistä näyttöasioista. Viimeiset kolme olivat siis tällä viikolla, ja suoriuduin niistä mainiosti (elintarvikkeesta ja hoivasta kolmoset, koristemateriaaleista kakkonen - leuhkleuhk).

Elintarvikkeeseen tein italialaistyylistä (eli focaccian tapaista) nokkos-pettuleipää (taisin siitä aiemmin mainitakin), joka onnistui valtavan hyvin! Meidän täytyi valmistaa tuotteet koulun opetuskeittiössä näytön vastaanottajien valvovan silmän alla, ja vähän jännitin etukäteen tuota tilaisuutta. Olin kokeillut reseptiäkin vain kerran aiemmin.

Mutta hyvän päivän valitsi mokoma yli odotusten onnistumiseensa, taisi olla parasta focacciaa, jota olen koskaan tehnyt! Vielä ehtii laittaa tilauksen vetämään kesän juhliin (tai ainakin reseptiä voi kauniisti anoa).


Hoivatuotteisiin suunnittelin myös aikaisemmin mainitut pojat, eli Aatos, Aarni ja Auvo -nimiset kiinteät tuoksut. Tuoksujen ajatus on toimia aromaterapeuttisina tuotteina hajustuksen lisäksi. Mielestäni onnistuin hyvin, ja palautteen perusteella en taida olla ihan väärässä.

Kaikki sisältävät pohjana jojobaöljyä ja mehiläisvahaa. Aatoksen tuoksua tuovina eteerisinä öljyinä on rosmariinia, sitruunaa, sypressiä ja ylang-ylangia, Aarni taas sisältää mäntyä, sypressiä, seetriä, katajanmarjaa ja greippiä, ja Auvo laventelia, bergamottia, appelsiinia ja patsulia.

Nimien taustalla on ajatuksia aarniometsän voimasta, aatoksen lennokkuudesta ja auvoisasta rauhan hetkestä.

Hieman konseptia saisi kehittää, jotta noista taka-ajatuksen ymmärtäisi ilman pitkiä selvityksiä. Noiden nimien kehittelyssä meni sen verran aikaa, etten enää ne keksittyäni jaksanut miettiä mainoslauseita. Ehkä joku loitsun pätkä paketin sisällä olisi mainio lisä, jonka kautta tuotteiden ideasta saisi paremmin kiinni.

Toisaalta kosmetiikkalainsäädäntö on sen verran tiukka ja monimutkainen (hyvä sinänsä, mutta yksityiselle ihmiselle aika haastava), että ehkä tyydyn vain tähän, tai korkeintaan muutamaan lahjatarkoituksiin tehtyyn satsiin.

Laitanpas tähän vielä itselleni(kin) muistiin: taitteluohje noihin laatikoihin löytyy sitten täältä Yhteishyvän sivustolta.


Tänään tekaisin piirakan jääkaapin jämäaineksista. Pohdin aikani kirjoittaisinko edes tämän reseptiä ylös, sillä ei tuosta mikään napakymppi tullut. Potentiaalia siinä kuitenkin on sen verran, että päätin antaa mennä. Tietääpähän ainakin olla tekemättä samaa toiste! 

Kvinoaa, kaalta ja kaikkee -piirakka

Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
50 g voita (sulatettuna)
~3 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäleseitä
~½ tl suolaa

Täyte:
 1 dl (kotimaista luomu)kvinoaa (eli keitettynä n. 3 dl)
kaalta (laitoin ehkä 300 g)
1 punasipuli
pieni pussillinen kangasrouskuja

3 munaa
1 prk kermaviiliä
1 pss mozzarellaa (125 g)
suolaa, pippuria, yrttimausteita

(Kvinoan käsittelyohjeet löytyvät täältä.) Huuhtele kvinoa hyvin. Sitä pitäisi huuhdella niin kauan, kunnes vesi on täysin kirkasta, mutta jos sitä olisin odottanut, seisoisin siivilän kanssa hanan luona edelleen. Huuhtelun ja valuttamisen jälkeen puristelin kvinoaa hieman, ja neste oli melkein kuin maitoa! Tässä vaiheessa luovutusmieliala alkoi nousta, jo toistamiseen. Päätin kuitenkin, että tuskinpa niihin saponiinin jämiin tässä vaiheessa enää kuolla kupsahtaa, joten anti olla. (Liotin kvinoaa ennen huuhtelua ja paahdoin hetkisen huuhtelun ja valuttamisen jälkeen.)

Pilko kaali ja sipulit, ja kuullota ne pannulla. Fiksu säästää aikaa ja lisää pakastesienet yhtä aikaa pannulle, toisin kuin eräs hölmö, joka sai koko sieni-idean vasta myöhemmin...

Jossain vaiheessa tee taikina ja yritä painella se piirakkavuokaan/irtopohjavuokaan (ja hoksaa, että hitto, sehän kohoaa).

Keittele liotetut, huuhdellut ja paahdetut kvinoat 1,5-kertaisessa vesimäärässä kunnes vesi on imeytynyt. (Tuo kotimainen kvinoa käyttäytyy vähän eri tavalla kun ulkomainen, ja siitä tulee melko puuromaista.)

Levitä kaali-sipuli-sieniseos vuokaan.

Sekoita kvinoa munien, kermaviilin, paloitellun mozzarellan ja mausteiden kanssa ja levitä vuokaan.

Paista n. 200 asteisessa uunissa vuoan muodosta ja täytteiden määrästä riippuen 30-60 minuuttia.

Lopputulos oli jotakuinkin mitätön. Ei huono, mutta ei mitenkään erikoishyväkään. Ei se edes ollut niin tuhtia kuin kuvittelin! Maustamaton kvinoa maistuu melko samalle kuin maustamaton kaurapuuro, joten sitä voisi laittaa hieman vähemmän (ja suolaa enemmän). Sanoisin, että ajatus oli ihan hyvä, mutta toteutus kaipaa vielä vähän hiomista.

Nyt muuten hiljenen viikoksi, sillä huomenna on aika matkata kohti Oulua ja kouluystävän sukutilaa. Kivaa päästä pihahommiin! Tarkoitus olisi ainakin perustaa kasvimaa ja rakentaa komposti. Toivottavasti vain säät suosivat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti