Tuohitaiston tiellä väriä tunnustaen

Eilen aloitin työt neljän aikaan iltapäivällä tällaisesta alkuasetelmasta:

Ostin luokkakaverilta palan tuohta luonnonmateriaalinäyttötyötä varten ja ensimmäisenä vuorossa oli tuohen puhdistus. Kuvassa näkyy vasemmassa alakulmassa jo aloiteltu kohta. Hommaa ei missään nimessä kannattaisi tehdä sisätiloissa (ainakaan omassa olohuoneessaan), sillä tuohen pinta pölyää ja pöly leviää joka puolelle. Minä olin fiksuna tyttönä puunannut koko kämpän ennen työhön ryhtymistä... Huolellisella imuroinnilla, jätesäkeillä ja varovaisuudella siitä kuitenkin selvittiin. Ja sillä, ettei kovin tarkkaan tutkiskele ympäristöään. (Rillit tosin taitavat edelleen olla suhteellisen paksun pölykerroksen himmentämät.)

Tuohen työstämisessä itse punomiseen ei mene kovin kauaa, vaan suurin osa ajasta kuluu esikäsittelyyn. Kun tuohi on puhdistettu, se täytyy leikata ja ohentaa. Tämä kyseinen tuohi oli melkoisen haastavaa käsitellä, sillä sen irrotuksesta taitaa olla jo tovi. Mitä tuoreempana tuohi ohennetaan, sitä helpompaa se on. Jos tuohi säilytetään sille sopivissa oloissa, se säilyy käyttökelpoisena rajattomasti.

Puolen yön tienoilla päätin painua ansaitulle levolle päivän saldonani muutama hassu pallero (joiden ulkonäköön en suinkaan ole tyytyväinen). Hohhoijaa. Jos tuntipalkalle haluaisi, saisi tuota tekniikkaa harjoitella vielä muutaman sadan pallon verran! Onneksi en noita minkään oviverhon verran tarvitse. (Ai mitä niistä sitten tulee? Se jääköön vielä mysteeriksi.)

Kirjasta Sven E. Lindqvist - Miten tehdään tuohitöitä

Tuohi on sinänsä mukava materiaali, ettei sen työstöön tai säilytykseen tarvita suuria tiloja, ja käsittely sujuu vähilläkin välineillä, mutta ei minua mikään tuohikärpänen ole sen kummemmin puraissut. Näyttöönkin valitsin tuohen oikeastaan vain sen helpon saatavuuden ja muiden edellä mainittujen seikkojen takia. Vaan nyt kun sitä vielä varastossa on, niin tiiä sitten...

Tuohitaistelun ohessa kokoontui myös Mrrrttakerho!:mme, ja kuten jokaisella itseään kunnioittavalla kerholla, on nyt meilläkin oma tunnuksemme (liivejä ei tosin ole vasta kuin yhdellä jäsenellä). Jiipu teki jokaiselle vähän erilaisen patchin, minä nössönä halusin kiemuroita ja vihreä-valkoista.

Komia tuli, kyllä tuommoista kantaa ilolla! Kai se on vappumarssille lähdettävä munkki- ja simapäissään, kuten kunnon Mrrrttojen kuuluu. (Se sima ei tosin vielä ole ajatuksentasolta ehtinyt sitruunoiden hankintaa edemmäs, että saapa nähä.)